Niinhän siinä kävi, etten uskaltanut kisata sunnuntaina eli hallikausi miun osalta loppui lyhyeen. Tätä harmitusta lievensi aika paljon se, että nyt miulla oli mahdollisuus päästä Haloo Helsingin! tän vuoden ekalle keikalle. Tai siis kyseessähän oli noin puolen tunnin akustinen setti Vantaalle avatussa Superparkissa. Tykkäsin, kun mukana oli sellaisia biisejä, joita ei normaalisti pääse kuulemaan akustisena, kuten Beibi.
Keikan jälkeen Haloo jäi vielä jakamaan nimmareita. Sain vihdoin nimmarit miun kiertuepaitaan. Parasta oli, kun Ellin eka kommentti miulle oli, että mitenkäs mie täällä oon? Pakko oli myöntää, että tällä kertaa en ollut alunperin tullut heidän takiaan tänne asti, vaan tarkoitus oli kisata. Siinä kerettiin jutella vähän aikaa ja kun puheeksi tuli miun kilpakävelyharrastus, jotenkin ei yllättänyt Jeren suusta tullut kysymys lonkkien kipeytymisestä, haha. Tuo on nimittäin semmonen kysymys jota kysytään aina ja yleensä vielä ihan ekana, kun puhutaan kilpakävelystä :D
Kiitos vielä kerran, oli huippua nähä ja jutella pitkästä aikaa <3 Seuraavaan keikkaankaan ei oo enää pitkä aika, nimittäin tän viikon lauantaina on Lunta Ilosaaressa, missä Haloo Helsinki! päättää kyseisen tapahtuman. Ennen sitä pitäis toki hoitaa pari salibandypeliä pois alta ja lauantain suurin tavoite pelien osalta onkin se, että pääsen lähtemään kaukalosta omin jaloin. Onneks keikka alkaa sen verran myöhään, että aikatauluun on laskettu Tikkamäki-lisä :D
Ps. Olisin taas kiitollinen, jos antaisitte palautetta kuvista. Note to self, ei enää kittiobjektiivia keikoille :D
Mäki olin tuol keikal <33 (siitä postaus mun omas blogis nousetylosvoittajana.blogspot.fi ) <333 HH! on enemmän kuin parhautta, ne on enemmän kuin pelkkää loistomusiikkia ja loistobändi. Ne on ainaki mulle enemmän kuin pelkkää musiikkia. <33
VastaaPoistaMie kävinkin kattelemassa tuon siun postauksen :) Joo HH! on todellakin enemmän ko pelkkää musiikkia. Miulla ei riitä sanat kertomaan miten tärkee tästä bändistä on tullut viimeisen vuoden aikana <3
Poista