Hiljaiselo täällä jatkuu edelleen. Voin rehellisesti kertoa, että vaikka tiesin fysioterapiaopintojen vaativan paljon, niin en olettanut että tää olisi niin haastavaa. Ja ollaan vasta ensimmäisessä syksyssä. Varmaan jos ei olis muuta kuin opiskelu niin sitten ois helpompaa mutta koska en oo vieläkään oppinut sanomaan ei, niin yritän tasapainotella koulun, kahden työn ja reenaamisen välillä. Päällekkäin menevät ryhmätyöt ja lähestyvät tentit ja muut deadlinet vähän stressaa mutta luokkakaveria lainaten, "kohta on joulu" <3
Positiivista on, että reenit on alkaneet sujua; oon päässyt nyt kilpakävelemään kerran tai kaks viikossa. Jonkin verran on vielä ongelmia, mutta toivon että fysioterapiasta on apua niin saisin kerrankin ehjän harjoituskauden. Koulu ei olekaan sitten mennyt ihan niin hyvin, mutta hieman lohduttaa tietää etten oo ainoa vaan luokkakaverit ja tutorit antaa vertaistukea. Oon myös yrittänyt ylläpitää sosiaalista elämää ja on ollut kiva tutustua vanhempien vuosikurssien opiskelijoihin erilaisissa tapahtumissa. Miul on ollut aina tosi kivaa niissä vaikka seuraavina päivinä koulussa ei olekaan naurattanut enää niin paljoa.
Tänne tuli myös vihdoin lunta ihan kunnolla, kivaa kun ulkona on nyt vähän valoisampaa.
Huh! Onpas sulla kyllä hommaa :o En yhtään ihmettele, että on hektistä.
VastaaPoistaMitä itse muistelen ensimmäisen vuoden opintoja (vaikkei lähelläkään oo samaa alaa) niin eka vuosi oli tosi vaikea! Piti harjotella ihan uusi opiskelutyyli ja tuntui, että ekana vuonna oli ihan hulluna tehtävää!
Miul on kyl semmonen tilanne et yks AMK-tutkinto on jo takana mutta ei näistä kahdesta koulusta voi puhua kyllä samassa lauseessa :D tai siis oon tehnyt nykyisessä koulussa varmaan enemmän tehtäviä nyt 3 kk aikana kuin mitä aiemmassa koulussa koko ekana vuonna :D samoin on pitänyt opetella "opiskelemaan uudelleen" koska nyt vaaditaan niin paljon pänttäämistä ja ulkoa opiskelua ja en oo ikinä ollut hirmu hyvä siinä
Poista