Viikko sitten sunnuntaina käveltiin SM-maantiekävelyn suomenmestaruusmitaleista Turussa. Omat lähtökohdat kisaan lähtiessä eivät tänä(kään) vuonna olleet kummoiset. Talvella kärsitty kuukauden iskutuskielto reiden rasitusvamman takia sekä erinäiset ongelmat selän ja polvien takia ovat vaikuttaneet harjoitusmäärään ja harjoittelun laatuun liikaa etenkin peruskuntokauden aikana, jolloin olisi pitänyt tehdä enemmän määrää. Lisäksi tänä vuonna ajanottorajaa oli laskettu 10 minuutta eli entinen ennätykseni oli uutta ajanottorajaa reilu 3 min hitaampi. Otin kuitenkin riskin ja lähdin kävelemään sillä asenteella että katsotaan minne asti pääsen. Oman jännityksensä toivat reitin varrella olleet puskat, jotka aiheuttivat jonkinnäköisen pienen allergisen reaktion sekä edellisen päivän verryttelyssä että aamulenkillä.
Kisapäivä käynnistyi aamulenkillä ja hotelliaamiaisella. Sen jälkeen pakkailut hotellihuoneessa sekä ensimmäiset teippaukset. Oon niin tyytyväinen, että miulla on se teippauskurssi käytynä koska oon hyötynyt siitä niin paljon etenkin kävelyssä. Kisapaikalla osanoton varmistus ja pientä odottelua ennen alkuverkkaa. Lisäksi vähän lisää teippailua. Kisa starttasi klo 13 20 km kävelyiden osalta, muut matkat lähtivät liikkeelle tuntia aiemmin. Alkumatka meni hyvin ja olin henkilökohtaisesta aikataulusta edellä jonkin verran. Ensimmäinen vitonen meni melko kivuttomasti mutta siitä se vauhti pikkuhiljaa hidastui :D Ei kuitenkaan onneksi niin paljoa mitä olisi saattanut. Onnistuin myös pari kertaa matkan aikana astumaan jotenkin huonosti ja oikea nilkka pääsi muljahtamaan noilla kerroilla. Hetken aikaa harkitsin keskeyttämistä mutta päätin jatkaa. Olisiko ollut noin 14-15 km kohdalla kun alkoi näyttää siltä, että vauhti hiipuu liikaa enkä pääse enää aikatavoitteeseen. Silloin harkitsin todella paljon keskeyttämistä. Pääsin onneksi yhtä kierrosta edellä olevan kävelijän peesiin ja jaksoin siinä noin 2 km ajan, mikä oli pelastus. Viimeiset kaksi kilometriä olivat tuskaa, mutta silloin olin päättänyt, että tässä vaiheessa ei voi enää luovuttaa. Pääsin maaliin ajassa 2.18,57 eli reilu minuutti ennen ajanottorajaa. Entinen ennätys parani reilu 4 minuuttia ja sijoitus oli naisten 5. Mie olin tehnyt sen mitä tavoittelinkin eli pääsin maaliin anne annetun ajan. Ensimmäinen kesän kahdesta tavoitteesta saavutettu.
Palautuminen tuollaisesta ottaa aina aikansa, mutta nyt aletaan olla jo ihan hyvällä mallilla sen suhteen. Sunnuntai-iltana autossa istumisen jälkeen ja maanantaina töissä ei tosin ollut niin hyvä fiilis. Joka paikkaan kolotti, sekä istuminen että asennon vaihtaminen teettivät tuskaa. Onneks se siitä pikkuhiljaa helpotti. Nyt oon jo pari reeniä päässyt tekemään ja tähtäin on kohti SM-viestejä, jotka kisaillaan parin viikon päästä Helsingissä.
